No niin siinä sitten taas kävi. Veden tulo loppui sunnuntaina ja epäilimme vesipumpun pettäneen. Tarkemman tutkinnan jälkeen talon isäntä paikansi viaksi rikkinäisen kytkimen. Ja eikun odottamaan arkea ja putkimiestä.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun meillä on ollut veden kanssa ongelmia. Takapihan porakaivon vesi on hyvin rautapitoista, eikä sitä sen takia ole käytetty juomavetenä. Vesi on tutkittu ja raudan ylimäärä näyttäisi olevan ainoa ongelma. Tuskin sen juomisesta haittaa on, maistuu vaan niin pahalle. Vähän kuin laimennettua verta joisi. : / Harkinnassa on vielä, mitä tehdä moiselle.
Joulun pyhinä veden tulo loppui ensimmäisen kerran, silloin syynä oli putkien jäätyminen. Ilmeisesti jo pidempään jatkunut kylmä sää yhdistettynä vähäiseen lumeen jäädytti putket sillä vaatimattomalla metrin matkalla kaivosta talon kivijalkaan. Putkimies höyrytti putket auki ja tulos oli tämä:
Putkimies käväisi eilen ihan vaan todetakseen, että putket ovat taas jäässä. Olimme luottaneet naapurin miehen toteamukseen, ettei hän muista tämän talon putkien jäätyneen. Luulimme reilun puolen metrin lumikerroksen eristävän riittävästi, mutta olimme väärässä. Jäätyneet putket hörytettiin jälleen auki ja me päätimme sijoittaa kellarin lämmitykseen. Myös vanha kikka veden liruttamisesta kun ollaan pakkasella poissa kotoa, otetaan meillä käyttöön. Ei enää jäätyneitä putkia tälle talvelle, kiitos. Ja nyt vessaan ja tiskaamaan!
Tekolassa on vietetty talven hiljaiseloa. Suunnitelmia on toki tehty, mutta varsin vähän on saatu aikaan niiden toteuttamiseksi. Mutta jotain kuitenkin. Tarpeetonta tavaraa on viety kirpputorille ja keittiön laatat on tilattu. Uuden keittiön värimaailma alkaa olla mietitty ja viikonloppu Ikean reissulle on jo varattu. Niin ja uusi eteisen matto odottaisi omistajaansa Oulun Iskun noutovarastossa.
Olohuoneen kaapin kirjahylly on kuitenkin vielä rakentamatta. Autotalli taas muistuttaa kaoottista kierrätyskeskusta. Jostain pitäisi löytää rapiat 100 m vanhaa hirttä pirtin korjaukseen. Meitä vaivaava rautapitoinen vesi pitäisi saada juomakelpoiseksi. Jännityksellä odotamme myös kuinka jätevesiasetuksen kanssa käy. Mutta sitä ennen pitäisi ratkaista mitä tehdään takakoivikon kätköissä pian lahoavalle ladolle. Ja kaataa koivuja polttopuuksi. Remontoinnin lisäksi yritämme löytää koiranpennun, ensimmäinen pentue meni sivu suun. Jonkinlaista lomaakin on suunniteltu.
Mutta otamme rauhassa, päivän kerrallaan. Remontissa on ihan tarpeeksi tekemistä ilman että hermoilee, hätäilee ja kiirehtii. Ja aika ajoin saa tehtyä kivoja juttuja pienellä vaivalla. Tässä esimerkki yhden illan puuhastelusta:
PS: Olemme luoneet ensikontaktin naapureihimme! Auto pysähtyi viereemme iltakävelyllä. Ensi viikon perjantaina on kyläyhdistyksen vuosikokous. Periaatteella "monta kärpästä yhdellä iskulla" me aiomme osallistua. Lupaamatta kuitenkaan liittyä tanhuryhmään. ;)
