Vaikka blogihiljaisuutta on kestänyt vuoden verran, ei hätää. Me emme ole eronneet, Tekolaa ei ole myyty, Pirtti ei ole palanut emmekä myöskään ole menettäneet uskoamme vanhan hirsitalon remontoimiseen. Me emme vaan ole tehneet juuri mitään remonttia edistääksemme. Olemme elelleet ja puuhailleet muuta.
Mutta nyt on toinen ääni kellossa ja Pirtissä näytti jo juhannuksena tältä:
Kun kahden ikkunan välissä oleva vanhan oviaukon paikkaus oli mitä oli, oli parasta purkaa koko väli pois ja rakentaa seinä uudestaan.
Isäntä on ollut ahkerana työmaalla, tunkkaillut taloa ilmaan ja poistanut alimpia, lahoja hirsiä. Pahimmillaan hirret ovat olleet silkkaa sahanpurua:
Onneksi saimme paikallisen kirvesmiehen apuun ja uusia hirsiä aletaan laittaa jo paikoilleen. Remontin katkaisee viikon matka Sveitsiin, mutta jospa sama remonttidraivi jatkuisi vielä heinäkuun puolella!
On ollut tämän kevään juttu. Hetkittäin on tuntunut, ettei tästä mitään tule. Ja kun on tuntunut, ettei tästä mitään tule, niin ei siitä ole kehdannut kirjoittaakaan. Tuntuu, että blogissa pitäisi kertoa vaan hyviä juttuja, edistymistä ja aikaansaamisia. Ei sitä, että ahdistaa, kun remontti ei tunnukaan etenevän. Purkutöistä on tuntunut tylsältä kirjoittaa, niitä on kuitenkin riittänyt. Alkavat kuitenkin olla jo loppusuoralla, ja sitten pääsee rakentamaan uutta eli korjaamaan vanhaa.
Pirtin huonomman puolen purku on enää savupiipun hajottamista ja
maankärräystä vaille valmis. Äs innostui kolleegansa kanssa repimään
myös kammarin seinät hirrelle. Pahvia tuli aikamoinen kasa poltettavaksi.
Pahvien ja koolausten purkamisessa oli sekin hyvä puoli, että saatiin hirret näkyville. Pienenä takaiskuna yläkuvassa näkyvän vasemmanpuoleisen seinän "jälkiveisto" koolausta varten. Juurikin tuo hirsiseinä oli suunniteltu jätettävän näkyviin, mutta ei se nyt niin kaunis olekaan. Samoin ulkoseinän puolelta löytyi tällainen yllätys:
Hevosmuurahainenhan se on seinässä asustellut. Jälkiä on onneksi vain yhdessä hirressä ja noin metrin matkalta. Saattavat olla vanhoja jälkiä, toivottavasti.
Onni potkaisi (ja ahdistus lieveni) äitienpäivänä, kun Valtin hyvän näyttelytuloksen (JUN ERI) lisäksi löysimme tutun talotyömaalta kasan hirsiä. Hän oli siirtänyt hirsikehikon toiselle tontille ja erilaisen perustuksen takia kaksi hirsikertaa jäi yli. Eli nyt on riittävän pitkää vanhaa hirttä talon kengitykseen ja seinän reikien paikkaamiseen! Vielä kun ne saadaan ajettua pihaan asti...
Purkuhommia on siis tehty ja pirtti näyttää nyt kummitustalolta:
Kesäloman tullen Äs alkaa hioa ikkunankunnostustaitojaan. Kunnostettavana olisi 2x13 ikkunaa, joissa jokaisessa 3x2 ruutua. Yhteensä siis VAIN 78 pariruutua! Melko huonokuntoisia on osa, joten tekemistä riittänee.
"Kehikko kuntoon" on tämän kesän remonttislogan. Remontti ei kuitenkaan ole koko Tekolan kesä, tällä viikolla saatiin myös kasvimaa kuntoon.
Hyvää kesää kaikille, nähdään ja kuullaan!
Talvi on kohdellut Tekolaa ja sen asukkaita hyvin. Tänä talvena selvittiin ilman jäätyneitä putkia eivätkä etelää vaivanneet myrskyt ja sähkökatkot ulottuneet meille asti. Olemme elelleet kaikessa rauhassa päivä kerrallaan, pirtin ollessa taustalla.
Tämänpäiväisestä lumisateesta huolimatta kevät tekee tuloaan. Vesi tippuu räystäiltä ja potkurikelit ovat ohi tältä talvelta. Suksilla pääsee vielä metsään, eilen oli hyvä hankikantokin. Aika lailla talven ensimmäinen.
Mutta on sitä pirttiäkin mietitty. Hirsikaupat tuli melkein tehtyä ihan lähikulmilla, kunnes viime hetkillä huomasimme niiden olevan väärää tuumakokoa. Höh. Rakennustarkastajaa käytiin myös tapaamassa ja kyllähän tuo huokaili suunnitelmiamme kuunnellessaan ja kuvia katsoessaan. ;) Seuraavaksi pitäisi teettää korjaussuunnitelma ja sen kanssa hakea rakennuslupaa ennen kesän koitoksia. Talven pimeinä iltoina Äs on fiilistellyt piirtelemällä pohjapiirroksia, suunnittelemalla sisustusta ja selailemalla tapetteja. Talvi on levätty ja nyt sormet syyhyävät remontin pariin. Hyvää kannattaa odottaa ja haaveet voivat toteutua. Sen tietää Valttikin.
Kevät etenee, pikku hiljaa remonttikin ja toivottavasti sitä myöten myös blogin päivitystiheys.
Hiljaista on. Tekolassa on eletty päivän pituuden mukaan ja viihdytty sisätiloissa. Pirtissä on puuhasteltu muutama päivä ja saatu aikaiseksikin. Marraskuun alussa saatiin vieraita Helsingin Käpylästä, työvaatteet mukanaan. Kyytiä saivat huonon päädyn kaksi uunia: jo osin purettu leivinuuni sekä tulevan keittiön pikku-uuni. Varsinkin tuo pienempi uuni hajosi helposti eikä murentuneesta laastista ei ollut purkunaisille ja -miehille vastusta.
Pieni kopautus sorkkaraudalla ja rappaus rikki, sitten vedetään kivet alas. Helppoa. Isoin työ olikin uunista tulleiden liuskekivien kantaminen pihalle. Mitenkähän ne komeat kivet saisi hyödynnettyä, ideoita? Uunia purkaessa purettiin myös huoneen lattia. Lankut olivat lahonneet niin heikoiksi, että Äs sai ne irti ihan omin pikkukätösin, sorkkaraudalla avustaen. Purkujätettä ei haluttu jättää pihaan pyörimään, joten käyttöön otettiin tulitikut. Tulen loimotus houkutteli naapurinkin pihaan: "Ette kai te siihen taloon ja remonttiin vielä kyllästyneet...".
Vieraiden kanssa tehtiin sentään muutakin kuin töitä. Yhden yön mittainen syysvaellus Oulangalla oli jälleen kerran hieno kokemus. Ensikertalainen Valtti vähän jännitti elämänsä ensimmäistä riippusiltaa, mutta nautti reissusta pienen koiran suurella sydämellä.
Omin voimin pirttiin uhrattiin vielä parina päivänä ne päivän muutamat valoisat tunnit ja saatiin uunit maan tasalle. Seuraavana vuorossa on huonon pään pirtin lattian purku ja ehkä myös piipun purku. Sitten jäädään odottelemaan kevättä ja talon kengitystä. Se se vasta jännää onkin.
Onneksi paperi- ja suunnittelutöitä riittää talvellekin. Talvihan on siis tullut jo Tekolaan, vihdoin ja viimein. Pakkasta on kovin vähän, lunta sentään jonkin verran. Jouluun on enää viikko ja meillä on kaikki hyvin.
Kuten joku on saattanut jo arvella, minä olen ihastunut vanhoihin taloihin. Uponnut nostalgiaan kaihoten vanhoja pirttejä, perinteistä rakentamista ja käsin veistettyä puuta. En voisi (enää/ tällä hetkellä/ vielä?) kuvitella asuvani uudessa talossa, saati että olisin rakentamassa tämän päivän "ikuisia" pakettitaloja. Niinpä tähän kuvaan törmätessä sydämeni sykähti:
Kuvassa ei suinkaan ole Tekola, vaikka siinä samaa näköä onkin. Talo on äitini lapsuudenkoti Pohjois-Karjalassa. Talo, joka on niin minun kuin äitini mielissä rintamamiestalo. Talo kuitenkin remontoitiin joskus sotien jälkeen ajanmukaiseksi, mutta tältä se on alun perin näyttänyt. Meillä on ollut onnea, kun Tekolan pirtti on säästynyt kulloisenkin remonttimuodin houkutuksilta, ja että se on ylipäätään yhä paikallaan. Kuvan talo on purettu, mutta talon hirret jatkavat elämäänsä toisaalla.
Meidän pirttiä kävivät katselemassa myös oikeat asiantuntijat. Saimme viime keväänä avustuspäätöksen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta ja nyt sieltä kierretään katsomassa avustuskohteita. Virkamiehen mukana oli Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Juhani Turpeinen. Meillä nyt ei Tekolassa vielä suuremmin ole edistytty, mutta mielenkiintoista oli kuulla vanhoja taloja tuntevien kommentteja. Kävi mm. ilmi, että pirttimme on rakennettu kahdessa osassa. Voi toki olla, että ns. vanha puoli on siirretty nykyiselle paikalleen ja samalla sitä on laajennettu. Turpeinen veikkasi, että pirtin pohjoispääty olisi jopa 1880-luvulta ja eteläpääty puolestaan 1900-luvun alkupuolelta. Viittaisikohan katon viirin vuosiluku 1912 koko talon rakentamiseen nykyiselle paikalleen?
Rakennustutkija huomasi myös, että talossa on käytetty kahta erilaista tapaa perustaa. Vanhempi pohjoispääty on rossipohjalla kun taas ylempi eteläpääty on tehty multapenkille. Siitä johtunee vaikutelma eteläpäädyn painumisesta ja konkreettinen lattian lahoaminen multapenkille tehdyssä osassa. Tutkijan mielestä erilaisuus ei ole ongelma eikä taloa kannatakaan yrittää kunnostaa samaan muottiin. Muutenkin mielipiteemme olivat aika lailla samoilla urilla, oli hyvä huomata ettei ollut haaveillutkaan mistään älyttömyyksistä. Tai no, olemmehan me kyllä Kailamme lukeneet.
Keskustelimme myös talon yläkerran käyttöönotosta. Minusta 120m2 asuintilaa riittäisi meille varsin hyvin, mutta olihan Turpeisella hyvä perustelu yläkerran rakentamiselle asuinkäyttöön:
Miten ihanaa yläkerran päätykammarista olisikaan katsella järvimaisemaa, oli sitten kesä tai talvi. Ja täsmennyksenä eteläisille ystäville, kuva ei ole tältä talvelta. :)
Kesä sitten tuli ja meni. Ja tuntuu ettei juuri mitään ehtinyt, muuta kuin vähän olla vaan. Syksyn lehdet alkavat vähitellen olla puiden sijaan maassa ja vettä sen kun satelee tuulen kera. Jep jep, se on kohta talvi taas. No onneksi sekaan mahtuu myös kauniita syyspäiviä ja aurinkokin intoutuu vielä paistamaan.
Loppukesä kului tiiviisti uuden perheenjäsenen kanssa puuhastellessa. Valtti kasvaa silmissä ja oppii koko ajan kaikkea uutta. Tulevaisuuden "työt" alkavat olla jo tiedossa (joskaan ei tietenkään vielä hallussa):
Tänä vuonna maalintuja on niin paljon, ettei pihasta pois pääse kun jo teereen törmää. Nuori lintukoira saakin heti siedätyshoitoa, niitä sitä sitten isompana seisotaan. Isäntä on saanut muutaman linnun saaliiksi ja meillä on syöty aivan mahtavan hyvää teeripaistia (kysy reseptiä!).
Lähiruokaa riittää muutenkin. Elämäni ensimmäinen kasvimaa tuotti mukavasti satoa. Perunaa tuli noin 10-kertaisesti siemenpottupanostukseen nähden, nyt on kellarissa 45 kg siikliä talven varalle. Raparperia hillosin mansikoiden kanssa ja porkkanat ovat maistuneet ihan sellaisenaan. Yllättävän isoksi ne kasvoivat myyriltä ja jäniksiltä säästyen:
Punajuuret odottelevat vielä maalla makoisia kokkauksia, mutta marjat jäivät lähes kokonaan poimimatta. Lähinnä siitä syystä, ettei niitä Kuusamossa juuri ollut.
Kävin viime viikolla elämäni ensimmäisessä tiekokouksessa. Mielenkiintoinen tilaisuus. Yksi palstoistamme rajautuu tiehen, jolle haluttiin perustaa tiekunta. Meidän palsta on pieni ja kulku sinne lähes olematonta, joten kovin huolissani en yksiköinnin suhteen ollut. Silti oli hauska olla paikalla ja nähdä niin uusia kuin vanhojakin "naapureita".
Pirtin suhteen suunnitelmat ovat taas edenneet hieman, siitä kuitenkin oma postauksensa piakkoin!
Operaatio Pirtti on saatu alulle. Jotta pääsee rakentamaan, pitää ensin purkaa vanhaa ja huonokuntoista pois. Talon riisuminen aloitettiin ns. huonon puolen uunista.
Huomaa taustalla purkupölyn alle jääneet tavarat, joskus asioita ei tule tehtyä ihan oikeassa järjestyksessä... Räystään alla pesinyt leppälintupari ei oikein tykännyt purkumelusta, mutta onneksi poikaset ovat lentäneet jo pesästä. Purettavaahan siis vielä riittää. Uunin sisältä löytyy komeita liuskekiviä, jotka pitää kyllä hyödyntää tavalla tai toisella, sen grillin lisäksi. Uuni samoin kuin lattiakin pitää purkaa ennen kuin pääty voidaan tunkata ilmaan ja alimmat hirret vaihtaa. Samoin kivijalan ympäriltä on kaivettu maata, jotta perustuksia voidaan parantaa ja samalla estää alimpien hirsien kostuminen jatkossa.
Kummasti tällaisen ajopelin ilmaantuminen pihaan hokutteli paikalle miespuolisia naapureita. Kaivuri teki siistiä jälkeä, vaikka kauha meni välillä vain 10 cm talosta.
Samaan syssyyn mittailtiin seiniä ja hirsiä ja laskettiin vielä kerran rungon kunnostukseen tarvittavan hirren määrää. Samalla intouduttin suunnittelemaan tulevia väliseiniä, huonejakoa ja vähän niiden sisustustakin. Kai siitä keittiöstä saa jo vähän haaveilla, vaikka sen valmistuminen onkin vielä vuosien päässä. Saahan? Päätimme siirtää talon kengityksen ensi kevääseen. Hirsien vaihtaminen on sen verran tärkeä juttu ja vaatii hyvää valmistelua, ettemme halunneet tehdä sitä kiireellä ennen syksyn tuloa. Loppukesälle löytyy muutakin puuhaa, kuten esimerkiksi tämä kaveri:
Valtti on asustellut meillä nyt reilun viikon ja vie niin aikaa kuin huomiotakin melkein kuin pieni lapsi. Jotain pihapuuhastelua sen kanssa pystyy tekemään, jos ei välitä siitä että apupoika hampaineen tarttuu kaikkeen mahdolliseen ja kuljettaa irtisaamaansa pitkin pihaa. Valtille on nikkaroitu häkkiä ja polttopuutakin tarttis tehdä.
Tekolassa on heinä-elokuussa käynyt mukavasti vieraita, paljon sukulaisia ja vähän kavereitakin. Työvoimana heitä ei ole juuri käytetty, tosin tilanne voi jo olla aivan toinen ensi kesänä. Viimeisimmät vieraat tulivat Hollannista asti, remontoijia hekin. Niinpä keskustelu pyöri usein mm. tapetoinnin, sähkötöiden, lämmitysmuotojen ja sisustamisen ympärillä. Äitiyslomalainen Äs paimentaa vielä tämän viikon Valttia ja hoidossa olevaa Saku-kissaa. Vanha kissaherra yrittää näyttää kaapin paikan, minkä nuorukainen taas haluaa ymmärtää kutsuna leikkiin.
Työt jatkuvat ensi viikolla, saa nähdä saako sitten taas enemmän aikaan!
