Pirtti on

Kuten joku on saattanut jo arvella, minä olen ihastunut vanhoihin taloihin. Uponnut nostalgiaan kaihoten vanhoja pirttejä, perinteistä rakentamista ja käsin veistettyä puuta. En voisi (enää/ tällä hetkellä/ vielä?) kuvitella asuvani uudessa talossa, saati että olisin rakentamassa tämän päivän "ikuisia" pakettitaloja. Niinpä tähän kuvaan törmätessä sydämeni sykähti:

Kuvassa ei suinkaan ole Tekola, vaikka siinä samaa näköä onkin. Talo on äitini lapsuudenkoti Pohjois-Karjalassa. Talo, joka on niin minun kuin äitini mielissä rintamamiestalo. Talo kuitenkin remontoitiin joskus sotien jälkeen ajanmukaiseksi, mutta tältä se on alun perin näyttänyt. Meillä on ollut onnea, kun Tekolan pirtti on säästynyt kulloisenkin remonttimuodin houkutuksilta, ja että se on ylipäätään yhä paikallaan. Kuvan talo on purettu, mutta talon hirret jatkavat elämäänsä toisaalla.

Meidän pirttiä kävivät katselemassa myös oikeat asiantuntijat. Saimme viime keväänä avustuspäätöksen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta ja nyt sieltä kierretään katsomassa avustuskohteita. Virkamiehen mukana oli Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Juhani Turpeinen. Meillä nyt ei Tekolassa vielä suuremmin ole edistytty, mutta mielenkiintoista oli kuulla vanhoja taloja tuntevien kommentteja. Kävi mm. ilmi, että pirttimme on rakennettu kahdessa osassa. Voi toki olla, että ns. vanha puoli on siirretty nykyiselle paikalleen ja samalla sitä on laajennettu. Turpeinen veikkasi, että pirtin pohjoispääty olisi jopa 1880-luvulta ja eteläpääty puolestaan 1900-luvun alkupuolelta. Viittaisikohan katon viirin vuosiluku 1912 koko talon rakentamiseen nykyiselle paikalleen?

Rakennustutkija huomasi myös, että talossa on käytetty kahta erilaista tapaa perustaa. Vanhempi pohjoispääty on rossipohjalla kun taas ylempi eteläpääty on tehty multapenkille. Siitä johtunee vaikutelma eteläpäädyn painumisesta ja konkreettinen lattian lahoaminen multapenkille tehdyssä osassa. Tutkijan mielestä erilaisuus ei ole ongelma eikä taloa kannatakaan yrittää kunnostaa samaan muottiin. Muutenkin mielipiteemme olivat aika lailla samoilla urilla, oli hyvä huomata ettei ollut haaveillutkaan mistään älyttömyyksistä. Tai no, olemmehan me kyllä Kailamme lukeneet.

Keskustelimme myös talon yläkerran käyttöönotosta. Minusta 120m2 asuintilaa riittäisi meille varsin hyvin, mutta olihan Turpeisella hyvä perustelu yläkerran rakentamiselle asuinkäyttöön:

Miten ihanaa yläkerran päätykammarista olisikaan katsella järvimaisemaa, oli sitten kesä tai talvi. Ja täsmennyksenä eteläisille ystäville, kuva ei ole tältä talvelta. :)