Hajota ja hallitse

Hiljaista on. Tekolassa on eletty päivän pituuden mukaan ja viihdytty sisätiloissa. Pirtissä on puuhasteltu muutama päivä ja saatu aikaiseksikin. Marraskuun alussa saatiin vieraita Helsingin Käpylästä, työvaatteet mukanaan. Kyytiä saivat huonon päädyn kaksi uunia: jo osin purettu leivinuuni sekä tulevan keittiön pikku-uuni. Varsinkin tuo pienempi uuni hajosi helposti eikä murentuneesta laastista ei ollut purkunaisille ja -miehille vastusta.

Pieni kopautus sorkkaraudalla ja rappaus rikki, sitten vedetään kivet alas. Helppoa. Isoin työ olikin uunista tulleiden liuskekivien kantaminen pihalle. Mitenkähän ne komeat kivet saisi hyödynnettyä, ideoita? Uunia purkaessa purettiin myös huoneen lattia. Lankut olivat lahonneet niin heikoiksi, että Äs sai ne irti ihan omin pikkukätösin, sorkkaraudalla avustaen. Purkujätettä ei haluttu jättää pihaan pyörimään, joten käyttöön otettiin tulitikut. Tulen loimotus houkutteli naapurinkin pihaan: "Ette kai te siihen taloon ja remonttiin vielä kyllästyneet...".

Vieraiden kanssa tehtiin sentään muutakin kuin töitä. Yhden yön mittainen syysvaellus Oulangalla oli jälleen kerran hieno kokemus. Ensikertalainen Valtti vähän jännitti elämänsä ensimmäistä riippusiltaa, mutta nautti reissusta pienen koiran suurella sydämellä. 

Omin voimin pirttiin uhrattiin vielä parina päivänä ne päivän muutamat valoisat tunnit ja saatiin uunit maan tasalle. Seuraavana vuorossa on huonon pään pirtin lattian purku ja ehkä myös piipun purku. Sitten jäädään odottelemaan kevättä ja talon kengitystä. Se se vasta jännää onkin. 

  
Onneksi paperi- ja suunnittelutöitä riittää talvellekin. Talvihan on siis tullut jo Tekolaan, vihdoin ja viimein. Pakkasta on kovin vähän, lunta sentään jonkin verran. Jouluun on enää viikko ja meillä on kaikki hyvin.