Loppukesä kului tiiviisti uuden perheenjäsenen kanssa puuhastellessa. Valtti kasvaa silmissä ja oppii koko ajan kaikkea uutta. Tulevaisuuden "työt" alkavat olla jo tiedossa (joskaan ei tietenkään vielä hallussa):
Tänä vuonna maalintuja on niin paljon, ettei pihasta pois pääse kun jo teereen törmää. Nuori lintukoira saakin heti siedätyshoitoa, niitä sitä sitten isompana seisotaan. Isäntä on saanut muutaman linnun saaliiksi ja meillä on syöty aivan mahtavan hyvää teeripaistia (kysy reseptiä!).
Lähiruokaa riittää muutenkin. Elämäni ensimmäinen kasvimaa tuotti mukavasti satoa. Perunaa tuli noin 10-kertaisesti siemenpottupanostukseen nähden, nyt on kellarissa 45 kg siikliä talven varalle. Raparperia hillosin mansikoiden kanssa ja porkkanat ovat maistuneet ihan sellaisenaan. Yllättävän isoksi ne kasvoivat myyriltä ja jäniksiltä säästyen:
Punajuuret odottelevat vielä maalla makoisia kokkauksia, mutta marjat jäivät lähes kokonaan poimimatta. Lähinnä siitä syystä, ettei niitä Kuusamossa juuri ollut.
Kävin viime viikolla elämäni ensimmäisessä tiekokouksessa. Mielenkiintoinen tilaisuus. Yksi palstoistamme rajautuu tiehen, jolle haluttiin perustaa tiekunta. Meidän palsta on pieni ja kulku sinne lähes olematonta, joten kovin huolissani en yksiköinnin suhteen ollut. Silti oli hauska olla paikalla ja nähdä niin uusia kuin vanhojakin "naapureita".
Pirtin suhteen suunnitelmat ovat taas edenneet hieman, siitä kuitenkin oma postauksensa piakkoin!
